Kansainvälinen työjärjestö ILO hyväksyi jo vuonna 1952 sopimuksen, jossa samapalkkaisuusperiaate määriteltiin yllä olevan otsikon tavoin. Myös Suomi ratifioi myöhemmin tämän sopimuksen. Nyttemmin työelämän tasa-arvoon tähtäävä sopimus nro 100 on laajennettu koskemaan samanarvoisia töitä, vaikka ne eivät samoja olisikaan. Sama palkka siis samanarvoisista töistä.

Nykyään keskustelu samapalkkaisuuudesta viittaa vahvasti sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta kyllä tuo periaate koskee myös muita näkökohtia, samoja mitä työsopimuslain mukaan määritellään syrjinnäksi. Lain mukaan muun muassa ketään ei saa asettaa eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta muun muassa iän perusteella. Tämän takia onkin varsin kummallista, että jatkuvasti joku taho on esittämässä nuorten palkka-alea.

Kun itse aikanaan 60-luvun lopulla menin 16-vuotiaana Vaasan Strömbergille töihin, maksettiin työstä nuorille määrättyä alempaa palkkaa. Myöhemmin 17-vuotiaana siirryin urakkatöihin ja nuorta työntekijää suojeltiin ottamalla -20 % urakkahinnoista pois. Töitä sai ja pitikin tehdä samaan tahtiin mitä täysikäiset, mutta suojelu koski liiallisia ansioita. Kaiken lisäksi piti itse käydä pienentämässä urakkahinta toimistolla, joka sekin osaltaan vei sekä ylimääräistä korvaamatonta aikaa että oli nöyryyttävää.

Toisaalta tuohon aikaan nuori oli sentään vain alle 18-vuotias ja työsuhdekin oli kokoaikainen ja vakinainen. Joskus 70-luvulla Metallin työehtosopimuksesta lopulta poistettiin suorituspalkan osalta ikäsyrjintää koskeva määräys.

Nuorten palkka-alea esittäneet tahot ovat perustelleet kantaansa nuorisotyöttömyydellä. Siispä nuoreksi tässä yhteydessä halutaankin laskea jo alle 25-vuotiaat, tai esittäjästä riippuen jopa alle 30-vuotiaat, kun aikaisemmin vain alle 18-vuotiaat olivat huonommin palkattuja. Itse olin luultavasti alle 30-kymppisenä parhaimmillani, mitä tuli fyysisen työnteon tehokkuuteen.

Nuorten työttömyys on erittäin vakava asia ja sen eteen on tehtävä kaikki voitava. Mieluummin hyväksyisin taloudellisen tuen nuoria palkkaaville työnantajille, kuin esitetyn palkka-alen. Ikään perustuvat alemmat palkat eivät voi missään tapauksessa olla tämän päivän ratkaisu, vaan olisi paluuta kauas menneisyyteen. Samasta työstä sama palkka – on edelleen tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen periaate.

Jorma Kivimäki

Vaasa