Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa jouduin kuluneella hallituskaudella seuraamaan esitys esitykseltä, kuinka Sipilän hallituksen toimesta palkansaajien työsuhdeturvaa on heikennetty ja työttömiltä on leikattu.

Työttömyysturvan kaventaminen, työttömien kyttääminen aktiivimallilla tai maakuntauudistuksessa kaavailtu työnvälityksen siirtäminen markkinoille ovat työllisyyden parantamiseksi varsin tehottomia keinoja.

Todellisuudessa yksipuolisten leikkausten vaikutukset työttömiin ovat olleet päinvastaiset: ne eivät ole kannustaneet työhön, vaan ovat päinvastoin lamaannuttaneet entisestään jo epätoivoiset ihmiset. Työttömyydestä on tehty yksilön ongelma.

Esimerkiksi hallituksen aktiivimalli tarkoittaa, että jos työtön ei löydä työtä tai harjoittelua aktiivisuutensa osoittamiseksi, hänen työttömyysturvaansa leikataan viidellä prosentilla. Leikkaus on kohdistunut varsinkin iäkkäisiin ja pienituloisiin pitkäaikaistyöttömiin, jotka eivät ponnisteluistaan huolimatta ole löytäneet työtä. Useat heistä ovat tippuneet toimeentulotuen varaan, eli pahimpaan tuloloukkuun.

Miettikää esimerkkiä käänteisesti: jos lailla säädettäisiin, että jokaisen kansalaisen tulisi uida 5 km viikossa. Mikäli ihminen ei uisi, hänen veroprosenttinsa nousisi viisi prosenttia. Mitä jos paikkakunnalla ei ole uimahallia tai oma terveys estäisi uimisen – eikö se olisi kohtuuton veronkorotus? Sitä kohtuuttomuutta myös aktiivimalli on useiden ihmisten kohdalla.

Siksi meidän on oikaistava lamaannuksen ja epätoivon tila. Jatkuvat leikkaukset ja yksipuoliset heikennykset on lopetettava. Meidän pitää tukea ja auttaa ihmisiä löytämään toivoa ja turvaa rakentaakseen hyvää elämää.

SDP on asettanut aktiivimallin perumisen yhdeksi kynnyskysymykseksi hallitukseen menolle. Jos nykyiset gallupit pitävät paikkaansa, tulee uusi pääministeri joko kokoomuksesta tai SDP:stä. Kaksi eri Suomen suuntaa. Sinä päätät.