Puhe työntekijöiden sunnuntaikorvausten maksamisen lopettamisesta ja selittely siitä, että asiasta sovittaisiin työpaikoilla paikallisesti, vain pahentaa syntynyttä tilannetta. Työntekijöiden asettaminen julkisuudessa eriarvoiseen asemaan ammattinimikkeen mukaan on lopetettava. Eikö kaikki rehellinen työ olekaan yhtä arvokasta?

Miksi vain pelastus- ja terveydenhuollon henkilökunta sekä poliisit – vaikka tekevätkin arvokasta työtä – olisivat arvokkaammassa asemassa kuin ne, jotka tekevät työtään tehtaissa, kuljetusalalla, kaupassa tai ravintolassa? Mitäpä jos vaihteen vuoksi siivoojat ja kaupan kassat suuttuisivat? Olisiko sillä vaikutusta nykyisiin päättäjiin?

Kaikilla aloilla työskentelevät ja sunnuntainsa muiden ja yhteiskunnan hyväksi uhraavat työntekijät ansaitsevat sunnuntaikorvauksen, joka tulee usein pienen ja riittämättömän palkan lisäksi.

Työntekijöiden palkkojen ja etujen huonontaminen ja siitä käytävä jatkuva keskustelu tuntuu olevan hallituksen ykköshanke, vaikka ei kilpailukyky sillä parane. Näillä toimilla vain vahvistetaan käsitystä, että työntekijäpuolen on turha solmia minkäänlaisia sopimuksia tämän hallituksen kanssa, koska mikään ei kumminkaan riitä.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 21.7.2016