Suomi ei ole enää entisensä. Meillä kaikilla on oma ihanteemme johtamisesta ja yhteiskunnasta, jossa haluamme elää. Erilaisista näkemyksistä huolimatta asiat ovat riidelleet ja kompromisseja haettu. Työmarkkinoilla tämä on tarkoittanut, että heikomman osapuolen eli yksittäisen työntekijän suojaksi on olemassa lainsäädäntö ja neuvottelujärjestelmä.

Tämä järjestelmä luotiin silloin, kun maan koko olemassaolo oli uhattuna, niin kutsutussa ” tammikuun kihlauksessa” vuonna 1940. Tuolloin Suomesta tuli normaali pohjoismaa, ei sen enempää. Nyt tämä kaikki on uhattuna. Juha Sipilän hallituksen viime tiistaina julistamat toimet ovat sodanjulistus koko pohjoismaiselle työmarkkinamallille ja sille sovun sekä tolkun yhteiskunnalle, jossa kaikesta huolimatta olemme eläneet.

Maan talous on huonossa kunnossa, sen näkevät kaikki. Työttömyys kasvaa hälyttävästi, leipäjonot ovat satojen metrien pituisia, vienti on Nokian romahduksen ja uuden teknologian kehityksen johdosta kriisissä. Suuri vientimarkkinamme Venäjä on poliittisista syistä tukossa. Kaiken tämän lisäksi hallituksen ilmoitetut esitykset sotivat räikeästi kansainvälisiä normeja kuten Kansainvälisen työjärjestö ILO: n sopimuksia vastaan. Tämän päälle ne ovat vielä todennäköisesti myös oman maamme perustuslain vastaisia.

Hallituksen esittämät toimet eivät korjaa yhtäkään maamme talouden perusongelmaa. Työnantajien tavoitteet on nyt vain monistettu hallituksen tavoitteiksi. Arkipyhien palkattomuus, sairausajan karenssit, ylityökorvauksien leikkaaminen, sunnuntaityön halventamien ja muut ilmoitetut toimet köyhdyttäisivät työssäkäyviä, eivätkä miltään osin parantaisi työttömien asemaa, saati loisivat uutta työtä. Kun yhteisöveroa laskettiin muutama vuosi taaksepäin, tämän ilmoitettiin synnyttävän 120 000 uutta työpaikkaa. Missä ne ovat nyt?

Sipilän hallitus ajaa koko työmarkkinajärjestelmän solmuun ymmärtämättä päätöksenteon mekaniikka työmarkkinoilla. Sitä ei osata, eikä välitetä edes oppia. Todellisuudessa nyt on lienee tarkoitus murskata ay-liike ja sitä kautta luoda Yhdysvaltojen mallin mukaiset työmarkkinat työssäkäyvine köyhineen. Työnantajien kaikki toiveet on toteutettu ja vähän päälle. Tälle kehitykselle on laitettava stoppi. Suomi ei voi olla maa, joka hakee uutta nousua palkkakustannusten romahduttamisella. Tähän ei sovi myöskään juhlapuheet osaamisesta, koulutuksesta ja elinikäisestä oppimisesta. Viime vuosina Suomessa on kaiken lisäksi noudatettu jopa ”ylimaltillista” palkkapolitiikkaa, mutta näiden esitysten ja päätösten jälkeen on varmasti edessä työehtosopimuskierroksia, jotka tulevat olemaan täyttä tuskaa myös työnantajille.

Ammattiliitto on jäsenistö yhdessä, ei sen johto tai toimisto. Koskaan tämä kanonisoitu sanonta ei ole ollut enemmän totta kuin viime ja edessä tulevalla viikolla. Ensi perjantaiksi julistettu mielenilmaus syntyi usean liiton yksittäisten jäsenten vaatimuksesta. Palaute liittojen toimistoihin on ollut massiivista. Hallitus on saatava järkiinsä ja perumaan nyt ilmoitetut toimet. Tämän jälkeen voidaan istua alas neuvottelemaan niistä toimista, joilla Suomi saadaan ylös suosta. Sanelulla tämä ei tule tapahtumaan.