Olvi ilmoitti viime syksynä aloittavansa isot yt-neuvottelut. Nämä olivat ensimmäiset yt-neuvottelut pitkään aikaan, joten yllättihän se kaikki. Olvilla on kuitenkin mennyt suhteellisen hyvin, työpaikkana yritys on ollut varma, viime vuosien aikanakin on palkattu lisää väkeä.

Kun yt- neuvottelut ja uhka irtisanomisista kohtaa työyhteisön tiedetään heti, ettei helppoja aikoja ole tulossa. Neuvotteluajan ihmiset ovat epätietoisuuden vallassa. Työntekijöiden valitsemat luottamushenkilöt jakavat tietoa neuvottelujen etenemisestä, mutta ei se kuitenkaan auta. Kaikki odottavat kuumeisesti lopputulosta, montako joutuu lähtemään, olenko minä joukossa?

Kun neuvottelutulos Olvillekin vihdoin tuli, oli päätös tyrmistyttävä. Yhteensä 32 henkilön vähennys, 23 duunaria, joista 6 vapaaehtoista. Tämän kokoisessa työpaikassa 23 työkaverin lähteminen huomataan varmasti. Suruverho laskeutui Iisalmeen.

Työnantaja jakoi irtisanomislaput. Päivänä jolloin ilmoitukset lähtöpasseista jaettiin työntekijöille, ei paljon hymyjä työmaalla näkynyt. Huoli omasta tulevaisuudesta, huoli työkaverin tulevaisuudesta oli kaikilla mielessä. Torikokoukset alkoivat. Parkkipaikalla, taukohuoneessa, pukuhuoneessa, asiasta halutaan keskustella. Työmotivaatio häviää ja kaikki ovat hämmentyneitä. Eikö Keijo tai Sirkka enää tulekaan töihin?

Irtisanomisista on kulunut reilu kaksi kuukautta. Hämmennys ei edelleenkään ole väistynyt. Tehtävät työt yritettiin ensin tehdä pienemmällä porukalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän jälkeen työnantaja alkoikin kutsua jo kertaalleen irtisanottuja töihin – tietenkin määräaikaisilla sopimuksilla.

Voi vain ihmetellä, mitä tästä jäi käteen työnantajalle? Työyhteisö, jolta puuttuu työmotivaatio. Ihmiset, jotka kadottivat uskonsa työnantajaan. Henkilöt, jotka irtisanottiin mutta kutsuttiin takaisin töihin määräaikaiseen tehtävään – tämäkö on kiitos tehdystä työurasta?

Työmarkkinoiden rajut rakennemuutokset ja eri alojen kiristyvä kilpailu heijastuu yt-neuvottelujen ja irtisanomisten kautta yhä useampaan työpaikkaan ja siellä työskenteleviin ihmisiin. Tilanteissa, joissa työurat loppuvat kuin seinään kilpailukyvyn edistämisen nimissä, on inhimillisyys ja ihmisten arvostaminen usein hukassa työnantajalta.

Silloin kun menee hyvin, omistajat saavat voitot taskuunsa. Silloin kun menee huonosti työntekijät kantavat vastuun saamalla irtisanomislapun kouraansa. Oikeudenmukaista? No ei.