Vieraskynät-arkisto

Taas on se aika, jolloin työpaikoilla valitaan luottamusmiehet seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Omallakin kohdalla luottamus mitataan, ja hyvä niin. Jokaisella liiton jäsenellä työpaikalla on vastuu ja valta valita parhaaksi kokemansa henkilöt ajamaan asioitaan. Eikä tätä luottamusta todellisuudessa punnita vain kahden vuoden välein. Me, jotka toimimme jossain luottamustehtävässä, joudumme joka päivä ansaitsemaan luottamuksen uudestaan. Tehtävä on haasteellinen ja joskus yksinäinenkin. Silti haluan kannustaa kaikkia, myös pienillä työpaikoilla työskenteleviä, ottamaan haasteen vastaan. Ellemme me yhdessä pyri vaikuttamaan oman talomme arkeen, isäntä tekee sen meidän puolestamme ja meiltä kysymättä. Olemme juuri niin vahvoja kuin olemme yhdessä. Luottamusmiehenä toimiminen on myös antoisaa ja omia näkemyksiä kasvattavaa. Liitto kouluttaa omia luottamusmiehiään sopimusten ja lainsäädännön tulkintakiemuroihin. Tässä kohtaa kukaan meistä ei ole koskaan täysinoppinut.

Tärkeimpänä voimavarana tehtävien hoidossa ovat kuitenkin toiset luottamusmiehet, joilta saatava vertaistuki on verraton apu omassa toiminnassa. Ammattiosaston puheenjohtajana olen yrittänyt rohkaista nuoria ottamaan reippaasti tehtäviä vastaan, yksin ei tarvitse toimea hoitaa.

Mitä sitten itse odottaisin luottamusmieheltä? Ahkeruutta, tunnollisuutta, halua oppia ja ennen kaikkea tasapuolisuutta sekä oikeudenmukaisuutta omassa toiminnassa. Itsensä likoon laittaminen ja halu muuttaa työelämää ovat tämän päivän arjessa kovia vaatimuksia. Siksi on tärkeää, että porukka myös antaa luottamusmiehelle välitöntä palautetta. Myös se ikävä palaute on kasvattavaa, eikä mikään anna niin paljon voimia kun oman porukan kannustus. Luottamustehtävissä toimivan on myös hyvä muistaa, että ei polta itseään loppuun enneaikaisesti. Voimme kaikki vain tehdä parhaamme ja samalla kannustaa muita.

Onnea siis jo edeltä käsin kaikille tänä syksynä valittaville luottamusmiehille — polku jota kuljette on oleva paras opettajanne! 

Koko teollisuuden kentässä, alasta riippumatta, halutaan jatkuvasti tehostaa sekä ”kehittää” toimintoja. Tuotteet halutaan kaupan ja muiden tuotteita myyvien saataville nopeasti ja halvalla kaikkina vuorokauden aikoina. Olisiko tässä yksi monista syistä, miksi työperäinen stressi on työntekijöiden kentässä lisääntynyt? Nimittäin keskusteluissa työntekijöiden ja henkilöstön parissa olen huomannut, että kysymys: ”Miten minä jaksan vielä tehdä töitä niin ja niin kauan?” nousee yhä useammin esille.  Vielä nyt, kun nämä tulevaisuuden eläkejärjestelyt (osittain hyvää ja osittain huonoa) saatiin päätökseen, on mielestäni epävarmuus työntekijöiden keskuudessa vain lisääntynyt.

Keskustellessa työperäisestä stressistä, ei voi unohtaa eikä vähätellä sitä kuuluisaa työn ja arjen yhteensovittamisen vaikeutta perheissä, joissa tehdään vuorotyötä. Tähän yhtälöön kun lisätään työpaikalta tuleva paine, jossa kaikki pitää tehdä nopeasti ja laadullisesti oikein, ja vielä kun kotona ei ehditä tekemään yhdessä mitään, niin eiköhän se soppa ole sitten jossain vaiheessa valmis – ei oikein enää kiinnosta mikään tai mitkään asiat ja pahoinvointi lisääntyy.

Tässä tilanteessa hakeuduttaessa työterveyden tai muuhun vastaavaan keskukseen ihmettelemään ”mikähän minua vaivaa”, on yleensä tuloksena äkillinen stressireaktio tai muu samantyyppinen diagnoosi.  Usein työnantaja ei ymmärrä asian oikeellisuutta, vaan alkaa miettiä, onkohan työntekijä ihan oikealla alalla kun pää ei näköjään kestä. Valitettavan usein myös työntekijöiden keskuudessa havaitsee käytöstä, mikä ei terveeseen työyhteisöön sovi; työntekijä on ollut stressilomalla ja palatessaan huomaakin, että omalla osastolla hieman kartetaan ja saatetaan katsoa pitkään, pahimmassa tapauksessa naureskellaan selän takana – sillä on pehmeä pää.

Kovastihan ainakin puheissa työpaikoilla (ei tietysti kaikilla edes puheissa) ja muualla valtakunnassa on aloitettu keskustelu ja informointi työperäisen stressin aiheuttamista ongelmista yksilöille. Välillä näin työsuojeluvaltuutetun hommia tehdessä mietityttää, ovatko yritykset ihan oikeasti tiedostaneet tämän tulevaisuuden ongelman, ja miten näiden asioiden kanssa tullaan tulevaisuudessa pärjäämään? Samalla, kun työn vaativuus kasvaa voi työhyvinvointiin panostaminen jäädä vain suunnitelmaksi. Ihminen on siitä jännä olento, että usein omasta huonovointisuudesta työelämässä puhutaan vasta siinä vaiheessa kun se on melkein myöhäistä.  Onko meidän kulttuurimme jo nyt, vai onko se vasta muuttumassa niin kilpailuhenkiseksi, että myös työntekijöiden keskuudessa kilpaillaan jatkuvasti keskenään siitä kuka on paras? Väistämättä jossain vaiheessa kun työilmapiiri on kovin kilpailuhenkinen, alkaa kenen tahansa mielenterveys horjua. Eihän huippu-urheilijakaan jaksa jatkuvasti kilpailla, vaan joutuu lepäämään välillä tai jopa lopettamaan. Usein työelämässä tämä vaadittu lepotauko onnistuu valitettavasti vain sairaslomalla, tai pahimmassa tapauksessa työpaikan vaihdolla – Tämä ei voi olla oikein.

Lopuksi voisin todeta, että puhukaa ihmiset toisillenne ja auttakaa, jos joku sitä apua tarvitsee. Koskaan ei tiedä milloin sinä itse tarvitset apua! Hyvää talven odotusta! 

Eläkeuudistuksessa on jotain hyvää mutta valmis se ei vielä ole. Moni miettii, mitä järkeä eläkeiän nostamisessa on, kun elinaikakerroin leikkuri jo nyt pakottaa olemaan pidempään töissä, jotta eläkkeen taso ei laskisi liikaa. Onko koko kansantalous ja kestävyysvaje todella vain työntekijän harteilla?

Kakkua napsahti lisää eläkeikään ainakin alustavien suunnitelmien mukaan kaikille 1955 ja sen jälkeen syntyneille, joita uudistus koskee vuodesta 2017 alkaen. Haaveeksi jäi odotettu osa- aikaeläke, joka on taannut ikääntyville raatajille kunniallisen mahdollisuuden jaksaa eläkeikään ja siitä ylikin. Tilalle tuleva osittainen varhennettu vanhuuseläke, olisi sen hakijan oman valinnan mukaan joko 25 tai 50 prosenttia eläkkeen alkamiseen mennessä karttuneesta eläkkeestä.  Monelle jo 63 vuotiaana pitkälti yli 40 vuoden työuran tehneelle, on vaikea ymmärtää, että se ei vielä riitä vaan enemmän vain pitäisi jaksaa.

Sankarieläkkeelle siirtyminen 38 työvuoden jälkeen on korvaustasoltaan niin pieni, että pienituloiset, raskaissa töissä olevat, jotka sitä enemmän tarvitsisivat, eivät sille voi jäädä. Onko se lisäksi kunniallista, kun täytyy todistaa olevansa työrajoitteinen eli huonokuntoinen?

Nuoremmille ikäluokille uudistus takaa eläkkeiden tason pysymisen kohtuullisena, kun koko työurasta kertyy eläkettä, eikä siitä enää vähennetä työeläkemaksuja ja uusi lievempi elinaikakerroin tulee käyttöön vuoden 2027 jälkeen. Tämä tosin toteutuu vain, jos on hyvät työllisyysnäkymät. Eläkeiän nostaminen ei yhtään työpaikkaa lisää tuo. Pätkä- ja osa- aikatöiden varassa elävät sekä pitkäaikaistyöttömät eivät onnesta pääse osallisiksi. Heitä odottaa tulevaisuudessa pieni eläke jolla ei tule toimeen.

Kaikkia mahdollisia vaikutuksia uudistukseen liittyen ei vielä ole selvitetty ja tulossa onkin eläkevaalit ensi keväänä. Akavan jääminen pois yhteisestä sopimuksesta on kova pala poliittisille puolueille ,ja tämä saattaa aiheuttaa vielä halukkuutta tarkastella päätöksiä uudelleen. SDP ei voi eläkeiän nostoon liittyviltä kysymyksiltä piiloutua lupauksella, ettei eläkeikää koroteta tällä hallituskaudella, jos lupa sen nostamiseen kuitenkin annetaan tulevissa eduskuntavaaleissa.

Tämän viikon keskiviikkona (3.9.2014) kävimme selliläisten pääluottamusmiesten kanssa eduskunnassa tapaamassa puhemies Eero Heinäluomaa ja viemässä terveisemme työtekijänäkökulmasta Venäjän asettamiin tuontirajoituksiin liittyen.

Minä, Asko Peltola Snellmanilta Pietarsaaresta, Mauno Lemettinen Atria Seinäjoelta ja Lauri Niskanen Saarioinen Valkeakoskelta totesimme tämän pakotetilanteen alkaessa, että nyt jos koskaan on vaikuttamisen paikka kansanedustajiin ja päättäjiin. Siksipä siis lähdimme kohti puhemiehen toimistoa.

Olihan se jännittävää, allekirjoittanutkin kävi eduskunnassa elämänsä ensimmäistä kertaa. Vastassa meitä oli puhemiehen erityisavustaja Merja Leskinen, joka johdatti meidät puhemiehenä toimivan Eero Heinäluoman työhuoneeseen. Siellä me hetken kädet hikoillen odottelimme puhemiestä, joka saapui ajallaan ja laukaisi jännittyneen tilanteen jo kättelyvaiheessa.

Aikaa käytettävänä oli tunti ja se käytettiin tehokkaasti. Puhemiehen avauksesta kävi heti ilmi, että hän oli perillä Venäjän asettamien tuontirajoitusten vaikutuksista elintarvikealalle, erityisesti Valiolle. Hän oli esimerkiksi kiinnostunut siitä, missä hengessä YT-neuvottelut oli Valiolla käyty. Kerroin sen, minkä olen jo aikaisemminkin todennut, että tähän tilanteeseen ei ole kumpikaan osapuoli voinut varautua, isku otettiin vastaan yhdessä.

Mauno ja Lauri kertoivat muun muassa lihapuolen ongelmista. Edelleen voimassa oleva sianlihan vientikielto Venäjälle on täyttänyt varastot ja liha on pitänyt saada myydyksi muille markkinoille. Joten liha-ala ei kaipaa enää muita markkinahäiriöitä. Muistutimme myös, että tuotteiden halpamyynti on vain hetken ilo, merkitykset kotimaiselle elintarvikkeelle ja sen valmistukselle voi olla kohtalokkaat jos tilanne jatkuu.
Asko otti esille muita toimenpiteitä, jolla suomalainen alkutuotanto ja elintarviketeollisuus saataisiin pysymään kilpailukykyisenä. Näistä mainittakoon arvonlisäveron lasku ja maatalouden innovaatioiden tukeminen. Toimme huolemme esille myös siitä, että vastapakotteiden johdosta elintarvikealalla on jo jouduttu, ja saatetaan joutua tilanteeseen, jossa määräaikaisia työsopimuksia ei tulla jatkamaan ja osassa tuotantolaitoksia joudutaan lomautuksiin tai pahimmassa tapauksissa irtisanomisiin. Jos tilanne jatkuu vielä pitkään, voivat vaikutukset olla koko alan työntekijöille merkittävät ja alan työttömyysaste saattaa nousta.  Lopuksi kävimme hyvässä hengessä keskustelua myös muista alalle liittyvistä asioista, kuten epätyypillisistä työsopimuksista, joita elintarviketeollisuuteen on ilmaantunut yhä enenevässä määrin.

Lopuksi puhemies ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että me pääluottamusmiehet olimme tulleet kertomaan elintarviketeollisuuden tämän hetkisestä tilanteesta. Mehän olimme siellä nimenomaan elintarvikealan ja sen työntekijöiden asialla.

Tunnin kuluttua oli puhemiehellä jo kiire seuraavaan tapaamiseen, mutta hän ilmoitti, että aina on tilaa kalenterissa pääluottamusmiehille ja tarvittaessa hän kokoaa eduskunnasta isommankin porukan meitä kuuntelemaan yli puoluerajojen. Tapaamisen jälkeen vaihdoimme sanoja myös pohjanmaalaisen edustaja Harry Wallinin sekä Hämeestä kotoisin olevan Tarja Filatovin kanssa. He molemmat kuuntelivat myös tarkkaavaisesti asiaamme. Tästä eduskuntavierailusta vinkkiä myös teille muille; eduskunnan väki on meitä kansalaisia ja työntekijöitä varten, eikun lobbaamaan meille tärkeitä asioita päättäjille!

Lopuksi haluan todeta, että tämä tapaaminen on osa parasta edunvalvontaa, mitä me näin liiton jäseninä voimme yhteisten asioiden eteen tarjota!

Edunvalvontaterveisin

Viime viikkoina julkisuudessa on puhuttu paljon koulukiusaamisesta. Vasta muutama päivä sitten uutisoitiin lukiolaisesta, joka puuttui teinipojan kiusaamiseen bussipysäkillä. Nyt myös Suomen Lukiolaisten Liitto on aloittanut näyttävän Kutsu mua oikealla nimellä – kampanjan kiusaamista vastaan.
Koulukiusaaminen on ongelma, josta jokaisella on varmasti kokemuksia: kiusaajana, kiusattuna tai vaikka vain sivustakatsojana. Valitettavasti kiusaaminen ei rajoitu pelkästään koulumaailmaan. Kiusaamista tapahtuu myös työpaikoilla, aikuisten ihmisten välisissä suhteissa. Jos koulukiusaamisesta kertovat uutiset saavat meidät aikuiset hätkähtämään, tulisi myös työpaikkakiusaamiseen suhtautua yhtä vakavasti.

Elokuun Elintae (sivu 16) tarttui ajankohtaiseen aiheeseen ja julkaisi työpaikkakiusaamiseen liittyvän uutisen. Peräti 100 000 työntekijää kokee tulleensa kiusatuksi, joka päivä työpaikallaan.  Uutisesta löytyvät myös ohjeet, joilla työpaikkakiusaamiseen voi ja pitää puuttua.

Kiusaaminen, tapahtui se sitten koulussa tai työpaikalla, parisuhteessa tai harrastuspiireissä, jättää aina jälkensä. Työpaikalla tapahtuvaan kiusaamiseen puuttuminen voi olla monelle kynnys, jota ei uskalla ylittää. Ei, vaikka ollaankin aikuisia. Myös aikuisten maailmassa on helppo ummistaa silmänsä tai pahimmassa tapauksessa sanoa työkaverille: Ei, en leiki sun kaa.  Työpaikkakiusatun voi olla myös vaikea uskaltaa kertoa kokemuksistaan tai kieltää kiusaajaa kiusaamasta: ”Hei, sä loukkasit minua, älä viitsi enää tehdä noin. Lopeta” ovat sanoja, joita on joskus uskomattoman vaikea sanoa.  Tästä syystä vastuu on myös työkavereilla. Jos näet ja koet, että työpaikallasi on työpaikkakiusaamista, uskalla puuttua, ole rohkea! Asioiden selvittämisellä voi olla koko työpaikan ilmapiiriä parantava vaikutus. Voit myös pelastaa työkaverisi tulevaisuuden.

Kaikkien kanssa ei työpaikalla tarvitse olla sydänystävä. On kuitenkin tärkeää pitää työkavereihin asialliset välit. Se, että jättää huomioimatta, eristää porukasta, nälvii tai pahimmassa tapauksessa loukkaa toisen fyysistä koskemattomuutta, on kiusaamista. Muutama vuosi sitten kirjoittelin aiheesta Elintakeeseen. Tällöin taustoittaessani juttua, juttelin erään SEL:n jäsenen kanssa, joka oli kokenut kiusaamista niin työkavereiden kuin myös työnjohdon puolelta. Tilanne oli äitynyt niin pahaksi, että lopulta jäsenen työmotivaatio laski ja hänen oli yhä vaikeampi mennä töihin, sairauslomia kertyi. Pitkään jatkunut kiusaaminen aiheutti masennusta ja pahaa oloa. Vielä vuosien jälkeenkin jäsenellä oli edelleen ikävistä tilanteista pahat muistot ja arvet jäljellä, parantuvatko ne koskaan, sitä ei tiedä. Kiusaaminen ei ikinä ole hyväksyttävää.

Kutsu mua oikealla nimellä – kampanja haastaa kaikki suomalaiset näyttämään esimerkkiä ja rakentamaan sellaista ilmapiiriä, jossa kukin tulee nähdyksi omana itsenään. Tästä kampanjasta voi ottaa mallia myös työpaikoille: Näe työkaverisi, ole ystävällinen, ota opiksi ja puutu ajoissa! Uskallatko Sinä tarttua haasteeseen?

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on nyt kuluneen vuoden aikana saanut aikaiseksi uudet työehtosopimukset elintarvikealalle ja jatkanut taloutensa sopeuttamista. Työehtosopimukset syntyivät huomattavasti helpommin kuin edellisellä kerralla vuonna 2010, jolloin vaadittiin useita lakkoja ja työsulku sopimuksen syntymiseksi. Talouden tasapainottaminenkin on hyvässä vauhdissa, mutta vaatii vielä paljon työtä ja hankalia päätöksiä.

Uudet työehtosopimukset vuosille 2014- 2017 hyväksyttiin SEL:n liittovaltuustossa selvällä enemmistöllä liittovaltuuston vuoden 2013 syyskokouksessa. Sopimus neuvoteltiin tällä kertaa hyvinkin poikkeuksellisesti hyvissä ajoin ennen edellisen sopimuskauden päättymistä. Sopimus noudattelee työmarkkinakeskusjärjestöjen sopimaa työllisyys- ja kasvusopimusta. Keskusjärjestötasolla sovitun lisäksi, elintarvikealoille syntyneessä sopimuksessa korjataan edellisen työehtosopimuksen aikana syntynyt jättämä taulukkopalkkojen ja reaalipalkkojen välillä. Ennen työehtosopimusneuvotteluita käydyissä tavoitekeskusteluissa elintarvikealoilta löytyi paljonkin sellaisia parannettavia asioita, jotka tulisi huomioida työehtosopimuksessa. Liittovaltuusto kuitenkin totesi, että nykyisessä tilanteessa kasvu- ja työllisyyssopimuksen mukaisen linjan hyväksyminen olisi tällä hetkellä liiton jäsenten kannalta parasta.

Liittovaltuuston jäsenistössä yksi keskeisistä syistä työllisyys- ja kasvusopimuksen linjan hyväksymiselle oli varmasti toiveet sen positiivisesta vaikutuksesta alan työllisyyteen. Tällaisten olettamusten tekeminen on aina kuitenkin arvailua ja tällä hetkellä ei näytä siltä, että alan työllisyystilanne olisi paranemassa. Elintarviketeollisuuden työpaikkojen vähentyminen on ollut käynnissä jo pitkään, mutta tällä hetkellä tilanne on, että alalta työttömäksi joutuneet eivät ole työllistyneet muuallekaan. Elintarvikealan heikko työllisyystilanne johtuu ennen kaikkea koko Suomen heikosta tilanteesta ja uskosta tulevaisuuteen. Tämä on koetellut sekä kaupan- ja elintarvikealan kannattavuutta.

Heikko työllisyystilanne johtuu myös siitä, että suuret elintarvikealan toimijat ovat vähentäneet tuotantoaan Suomessa ja siirtäneet sitä rajojen ulkopuolelle. Viimeisimpänä esimerkkinä Vaasan joka ilmoitti siirtävänsä tuotantoa Viroon. Mainittakoon vielä tietysti elintarviketuonnin lisääntyminen. Omavaraisuus esimerkiksi lihan tuotannossa ei ole enää 2010-luvulla toteutunut, joka näkyy paitsi alkutuotannossa työn vähentymisenä, myös teurastuksen ja lihanleikkuun työllistävyyden heikentymisenä.

Edellisten lisäksi 1990- ja 2000-luvuilla trendinä ollut elintarvikevalmistuksen keskittyminen Suomessa on purkaantumassa siltä osin, että joillakin elintarviketeollisuuden sektoreilla suuret yritykset ovat menettäneet markkinoita pienemmille. Tämä ei ole vähentänyt elintarvikealan työllistävyyttä Suomessa, mutta osaltaan vaikuttanut negatiivisesti liiton työttömyyskassan työssäkäyvien ja työttömien suhteeseen. Järjestäytymisaste pienemmissä yrityksissä kun yleensä on heikompi kuin suurissa.

Muutaman viime vuoden aikana on SEL:n kokonaisjäsenmaksusta jouduttu siirtämään jatkuvasti suureneva osa työttömyyskassan käyttöön. Tämä on tarkoittaa samalla, että liiton toiminnan rahoittamiseen jäävä rahasumma on pienentynyt. Elintarvikealan työpaikkojen vähentyminen on nähty jo pitkän aikaa trendinä ja myös tällä on vaikutusta liiton maksavien jäsenten määrän pienenemiseen. Tästä johtuen liiton toimintaa on sopeutettu. Ylimääräisiä kuluja on karsittu ja työntekijöiden määrää on eläköitymisien kautta pienennetty.

Sopeuttamistoimilla on kuitenkin pystytty vastaamaan vain pienentyvän jäsenmäärän aiheuttamaan jäsenmaksutuoton pienenemiseen. Kasvaneesta työttömyydestä johtuvaan, työttömyyskassan rahan tarpeeseen, sillä ei ole pystytty vastaamaan.  Edessä onkin joko jäsenmaksun nosto tai sopeuttamistoimien ”kiihdyttäminen”. SEL:n valtuusto antoikin liittohallitukselle tehtäväksi syksyn aikana tutkia, miten erilaiset rakennemuutokset vaikuttaisivat liiton talouteen ja toimintakykyyn. Päätöksiä valtuusto toivon mukaan pääsee tekemään ensi syksynä. Tosiasia on, että Suomen Elintarviketyöläisten Liiton työssäkäyvien jäsen määrä on huippu vuosista pudonnut kolmanneksen. Tästä syystä on järkevää sopeuttaa liiton toimintaa siihen suuntaan, että liiton toimintojakin tuotetaan kolmannes vähemmän kuin huippuvuosina.

Sain tiistaina 20.5. aamupäivällä puhelun Yleisradion toimittajalta. Hän tiedusteli, mitä mieltä olen juuri ulos tulleesta valtion lisäbudjettiesityksestä, johon on sisällytetty Altian myynti.  Kerroin olevani kilometrin etäisyydellä Pohjanmaan radion toimituksesta ja vapaa haastatteluun alle puolen tunnin. Siitä alkoi päivä rullaamaan, ensimmäinen tv-haastattelu takana ja iltaan mennessä olin puhunut yli 70 puhelua, enemmän tai vähemmän samasta asiasta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Altian myynnistä käydään keskustelua, viimeksi keväällä 2013 olimme saman asian äärellä, mutta aina myyntiaikeet vetävät kuitenkin jalat alta.

Keskiviikkona lähdin sekavissa ajatuksissa Kiljavalle SEL:n liittohallituksen kokous- ja koulutuspäiville, jossa aiheen tiimoilta käytiin monia keskusteluja. Torstain aikana saatiin selville, että Altian asia on eduskunnan lähetekeskustelussa jo seuraavalla viikolla, tiistaina 27.5. Välittömästi me altialaiset, SEL ja monet muut aloimme tahoillamme vaikutustyöhön sekä järjestelemään mielenosoitusta eduskuntatalolle kyseiseksi päiväksi.

Viikonloppu meni itselle rakkaan harrastuksen parissa, lauantaina aamulla Porissa kesän ensimmäiset moottoripyörän kiihdytyskisat ja pikkubussillinen sponsoreita kyytiin. Kisat menivät kuitenkin sumuisissa merkeissä, Altian tilanne pyöri mielessä, voitto kuitenkin tuli jostain syystä.

Sunnuntaina ja maanantaina töihin aamu kuudesta iltakuuteen, lukuisia puheluita ja sähköposteja Altian tilanteesta. Tiistaina eduskuntatalolle mielenosoitukseen ja  keskiviikkona työpaikalle koulutukseen koko päiväksi. Ensimmäisen viikon sisällä kysyttiin mielipiteitä ja kannanottoja lukuisiin eri suuntiin. Mauri Pekkarinenkin soitti ja kyseli viime hetken tarkennuksia. Muistutin Mauria siitä, että olen ollut ovellasi vuonna 2001, Pro Koskenkorva liikkeen myötä vetoamassa myynnin estämiseksi, silloin itse olit hallituksessa kauppa- ja teollisuusministerinä meitä myymässä.

Torstaina pidin pekkasen, oli aika kova viikko takana. Iltapäivällä taas pyörän pakkaus kyytiin, perjantaina lähtö kisoihin Haapsaluun, kaksipäiväiset kisat Eestin ja Baltian sarjassa venyivät päivällä, myöhästyimme kotilautasta.

Vuosien saatossa on pyydetty valtion omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä apuun milloin missäkin asiassa (esim. Finnair, Altia) ja aina tulee sama vastaus: Valtio ei voi puuttua toimivan johdon tekemisiin, elleivät he riko lakia, yhtiöiden hallitus vastaa asioista. Nyt tämä samainen porukka kuvittelee pystyvänsä vaikuttamaan mahdolliseen tulevaan Altian omistajaan sanelemalla sellaisia ehtoja, mitkä normaaleissa yrityskaupoissa eivät ole tavanomaisia. Se, mitä tässä kaupassa mahdollisesti uhrataan, on tuhansien ihmisten toimeentulo ja millä hinnalla? Poliitikot kertovat, että osa kauppasummasta, mukana mm. Destia, käytetään valtion velan lyhennykseen. Suomen valtion velanottotarve tälle vuodelle on 8 miljardia euroa, joka tekee keskimäärin 22 miljoonaa euroa joka päivä. Mikäli Altiasta saataisiin 300 miljoonaa euroa, se tarkoittaa, että noin kahteen viikkoon ei tarvitse ottaa lisää velkaa. Mutta eihän tämä ole mikään ratkaisu valtion talousongelmiin, vielä jää 350 päivää, jolloin tarvitaan lisää rahaa noin 22 miljoonaa joka päivä.

Kisojen jälkeen töihin taas normaalisti keskiviikkona 4.6. ja päivän aikana lobbausta usealle taholle, esimerkiksi  Ruralia-instituuttiin, joka aloittaa selvityksen  Altian myynnin mahdollisista vaikutuksista maakunnalle (selvitys valmistuu 9/2014).  Eduskunnan kyselytuntia 12.6. tuli seurattua tiiviisti aiheen tiimoilta. Asiaa käsiteltiin myös valtionvarainvaliokunnassa, jossa asia lopulta meni äänestykseen koska mm. perussuomalaiset, keskusta ja vasemmistoliitto olivat vastustaneet Altian myyntiä. Äänestystulos oli kuitenkin kokoomuksen ja demareiden äänillä selvä, valiokunta hyväksyi lisätalousarvioesitykseen sisältyvän hallituksen esityksen valtion juomayhtiö Altian myynnistä. Valiokunta vaatii kuitenkin myynnille tiukkoja ehtoja.
Kyselytunnin jälkeen laitoin henkilökohtaista palautetta SDP:n Antti Rinteelle, joka piti vaalipuheen Koskenkorvalla viikkoa ennen puoluekokousta, jossa hän oli ehdoton Altian myynnin osalta. Nyt hän on asiasta jo eri mieltä. Rinne soitti takaisin seuraavana päivänä ja yritti rauhoitella: huonolle ostajalle ei myydä.

Viime lauantaina tämä soppa sitten vaikutti jo ajohommiinkin, olin Hyvinkään kisoissa vasta toinen! Sunnuntai meni sitten taas töissä iltakuuteen ja sen jälkeen lähdimme mökille. Olemme täällä luultavasti sunnuntaihin, mutta huomenna kello 14, aion katsoa eduskunnan täysistunnon. Kaapissa on varattu kuohuviiniä, mutta jos äänestys on pelätyn kaltainen, täytyy juoda olutta suruun.

Uskomatonta toimintaa sanon minä.

(kirjoitusta muokattu 18.6.2014 ja poistettu valtiovarainvaliokunnan äänestystulos, jossa oli virhe. Epähuomiossa vasemmistoliiton oli ilmoitettu kannattavan myyntiä valiokunnan kokouksessa, vaikka valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, johon voi tutustua tästä, on merkitty puolueiden vastalauseet Altian myyntiä kohtaan. Vastalauseiden mukana myös vasemmistoliiton kannanotto Altian myyntiä vastaan.)

Ohessa pitämäni puhe SAK:n kevätvaltuustossa 15.-16.5.2014.

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuustotoverit

Työskentelen pääluottamusmiehenä Vaasan Oy:n Kuusankosken leipomossa. Tämä kulunut kevät on ollut hyvin musta leipomoalalle Suomessa. Niin Fazer kuin Vaasan leipomot ovat ilmoittaneet suurista yt-neuvotteluista. Uhkana on jälleen kerran satojen alan työpaikkojen menetys Suomesta. Tuntuu, ettei kotimaista leipomotyötä enää arvosteta. Ulkomailta tuodun leivän osuus päivittäistavarakaupassa sen kun lisääntyy samalla, kun ihmiset ostavat paistopisteistä tuoreeksi kuvittelemaansa leipää. Paistopisteleivissä ulkomaisen taikinan osuus saattaa olla peräti 80 prosenttia. Näitä leipiä ostamalla ei suomalainen tue kotimaista työtä.

Hyvät ystävät

Toivoisin, että täältä SAK:n valtuuston kokouksesta lähtee selkeä viesti Suomessa toimiville elintarvikekonserneille: tuotannon siirrot ulkomaille eivät ole hyväksyttäviä ja tässä yhteiskunnallisesti haastavassa taloudellisessa tilanteessa, yritysten tulisi osoittaa vastuullisuutensa, kantaa kortensa kekoon muilla tavoin kuin irtisanomalla väkeä. Yt-neuvottelujen ja irtisanomisten sijaan toivon, että kotimaiset yritykset näkisivät mahdollisuutensa kotimaisen ruuan kehittämisessä, investoisivat ja kävisivät yhdessä tuumin taisteluun ulkomaista tuontiruokaa vastaan.

Hyvä valtuusto

Osa-aikatyön lisääntyminen työelämässä on huolestuttava suunta. Ammattiyhdistysliikkeen täytyy pystyä ponnistelemaan vahvemmin työelämän pirstaloitumista vastaan. Ei voi olla oikein, ettei työntekijällä vastoin omaa tahtoaan, ole muuta mahdollisuutta ansaita palkkaansa, kuin epävarmassa, osa-aikaisessa työsuhteessa.

Kuljetusliittojen yhteisesti allekirjoittama aloite osa-aikatyön ongelmista tälle kevätvaltuustolle on mielestäni erittäin kannatettava. SAK:n on näytettävä voimansa ja vaikutettava työlainsäädäntöön. Osa-aikatyön pelisääntöjä on tiukennettava, työsopimuslakia ja työttömyysturvasäädöksiä tulee muuttaa siten, että osa-aikatyöntekijöiden asema paranee tyelämässä ja työttömyysturvaetuuksien piiriin pääseminen helpottuu. Lisäksi työnantaja tulee laittaa vastuuseen, osa-aikaisuudelle täytyy olla asiallinen peruste.

Hyvät ay-toverit

Meidän täytyy uskaltaa ponnistella tärkeiksi ja oikeaksi kokemiemme asioiden eteen. Meidän täytyy näyttää voimamme. Vain tällä tavoin saamme ihmiset, työsuhteen muodosta riippumatta, uskomaan ammattiyhdistysliikkeeseen, liittymään jäseneksi ja tulemaan mukaan puolustamaan ja kehittämään työelämää ja työntekijöiden oikeuksia.

 Kiitos!

Oletko miettinyt äänestämistä seuraavissa vaaleissa? Jaa missä vaaleissa? No Euroopan parlamentin vaaleissa tänä keväänä, joiden varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 25.5.2014!

Jollet vielä ole päättänyt asiasta, niin suosittelen lämpimästi äänestämistä. Vain äänestämällä voi vaikuttaa meidän duunarien asemaan. Mitä siitäkin tulisi, jos siellä EU:ssa olisi ainoastaan porvareiden edustus? Yrityksien ja rahamaailman vaikuttajien ääntä vain kuultaisiin ja tehdyt päätökset eivät varmasti olisi mairittelevia tämmöisen suomalaisen elintarviketyöntekijän arjen parantamiseksi.

Olen monesta suusta kuullut, että ei siitä äänestämisestä mitään hyötyä ole. Onko siis järkevämpää jättää äänestämättä?  Kysyn vaan, että miksi? Äänestämättä jättäminen ei ole mielipide.  Parhaiten kuitenkin jokainen voi omaa asiaansa ajaa etsimällä ehdokkaan, jonka vaalilupaukset ja sloganit iskevät parhaiten omaan maailmankatsomukseen.

Direktiivit ja asetukset ovat EU:ssa tehtävää lainsäädäntöä, jotka valmistellaan komission ehdotuksen pohjalta, joko jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa tai jäsenvaltioiden sekä Euroopan parlamentin yhteistyönä. Asetukset tulevat välittömästi voimaan myös Suomessa. Direktiiveissä puolestaan määritellään tavoitteet, jotka Suomen tulee toteuttaa kansallisesti esimerkiksi muuttamalla tarvittaessa omaa lainsäädäntöään. Suurin osa siis meitä kotona ja arjessa koskevista direktiiveistä ja asetuksista päätetään EU-tasolla, eipä täällä kotimaassa tai omassa kunnassa enää niin hirveästi päästä vaikuttamaan, vahva vaikuttamisen paikka on siis toukokuussa.

Jos jätät äänestämättä, niin hyväksytkö samalla heikommat ehdot myös tänne? Nämä tulevat vaalit päättävät jälleen meidän suomalaisiinkin vaikuttavan yleisen yhteiskunnallisen suunnan.  Mun mielestä meidän kaikkien työntekijöiden tulisi äänestämällä puolustaa Suomessa saavutettuja hyviä asioita. Voisi muu Eurooppa, Kreikat yms. ottaa ennemmin mallia meistä, eikö vaan? Äänestämättä jättäminen voi vaan aiheuttaa sen, ettei kohta ole mitään etuja, joita puolustaa, jäljellä.

Kun minua kysyttiin vaalitoimitsijaksi vaalilautakuntaan äänestyspäivälle, niin tietty lupauduin. Heti perään alkoikin jo mietityttään. Vaalipäivä on kuitenkin ihanan keväinen, aurinkoinen ja ylipäätään viikonloppu jolloin kaikilla on niin paljon kivaa tekemistä. Kaikki nämä asiat varmasti pitävät äänestyskopit tyhjänä. Eli tee palvelus ja tule äänestämään, piristä päivääni vaalitoimikunnassa. Tulee muuten piiiitkä päivä istua ja tuijotella pitkin seiniä.

ps. SAK ja muut palkansaajakeskusjärjestöt ovat avanneet yhteisen Ääniä Suomesta -kampanjan. Siellä on muutama ihan hauska youtube -video, jotka kannattaa käydä katsomassa.

Ammattiosaston jäsenenä olet samalla liiton jäsen. Tätä me päivittäin toistamme, mutta monikaan ei varmasti tule ajatelleeksi mitä se oikeasti tarkoittaa. Omassa osastossani, Riihimäen Elintarviketyöläisten ammattiosastossa on yhteensä noin 370 jäsentä. On työssäkäyviä, työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita sekä vapaajäseniä. Pieni osasto, pieni paikkakuntakin, mutta tämä helpottaa toimintaa, koska tunnemme likipitäen kaikki osastomme jäsenet ja yritämme järjestää toimintaa, josta jokainen löytää jotakin.

Ammattiosaston tehtävänä on palvella omia jäseniään, jotka maksamalla jäsenmaksun saavat liiton-, työttömyyskassan- ja ammattiosaston palvelut ja etuudet itselleen. On itsestä kiinni, ottaako irti jäsenyydestä mahdollisimman paljon vai jättäytyykö kotiin. Itse vuosikausia erilaisissa ammattiosaston ja liiton tapahtumissa käyneenä välillä ihmettelen, mikseivät ihmiset käytä hyödykseen palvelua, josta kuitenkin kuukausittain maksavat, entistä enemmän?

Omassa osastossamme lähetämme jäsenille jäsenkirjeen, jossa kerromme erilaisista tapahtumista ja etuuksista, joita jäsenet kauttamme pystyvät käyttämään. Usein unohdetaan, että ammattiosaston ja liittojäsenyyden kautta saa työpaikalla tarjottavan tuen ja avun lisäksi myös paljon muuta. Meillä on esimerkiksi sopimuksia alennuksista kauppojen kanssa, tuemme uimahallin käyttöä ja tarjoamme lehtietuja sekä tietenkin kauttamme on mahdollisuus osallistua erilaisiin koulutuksiin ja kursseille.  Osastomme toiminnassa suosittuina tapahtumina ovat jo monen vuoden ajan olleet koko perheen pikkujoulut sekä perheretket esimerkiksi Puuhamaahan. Olemme huomanneet, että tilaisuus jonne koko perheen voi ottaa mukaan kiinnostaa. Ehkä ammattiosaston tarkoituksena on tukea jäsenen hyvinvointia nykyään yhä enemmän myös perheen kautta? Aikuisille yleensä löytyy jos jonkinmoisia kekkereitä, mutta selvästi kokemuksemme mukaan tarvetta on tarjota tilaisuus, jossa voidaan viettää aikaa perheen pienempienkin seurassa.

Se mikä näin ammattiosastotoimijana välillä huolettaa on, ettei uusia ideoita synny tai, ettei ketään ole tapahtumia ja koulutuksia järjestämässä. Kaipailisinkin vinkkejä siihen, miten muissa ammattiosastoissa on hoidettu, että myös ammattiosastojen kevät- ja syyskokoukset kiinnostavat ja se, miten uusia ihmisiä saadaan mukaan ammattiosaston toimintaan järjestämään tapahtumia ja huolehtimaan toiminnan jatkuvuudesta? Mikä avuksi, jos jäsenillä on aina kiire, vuorotyöt pukkaavat päälle ja kotona odottavat lapset ja vielä pitäisi ehtiä harrastamaan liikuntaa ja käsitöitä tai vaikka kulttuuria? Mikä saa silloin löytämään aikaa vapaaehtoisuuteen perustuvalle ammattiyhdistystoiminnalle?

Toukokuussa, 22-25.5.2014 Suomesta valitaan 13 edustajaa (Meppiä) 751 jäseniseen Euroopan Unionin parlamenttiin.

Itsekin joskus sorruin ajatteluun, ettei sillä ole mitään väliä ketä siellä istuu liksaansa nostamassa.  Asiaa kun tarkemmin pohti, niin EU:n työelämälainsäädännöstä tulee paljon asioita, jotka vaikuttavat suoraan myös meihin. Vuosiloman sairausajan karenssi poistui (kotimaan lainsäädäntöä) EU:n päätöksillä. Euroopan unionissa käsitellään muun muassa työajan joustoja, ulkomaisen työvoiman pelisääntöjä, työturvallisuutta. Ei ole siis yhdentekevää ketä siellä asioista päättää.

EU:n parlamentissa jako on poliittisesti samantyyppinen kuin Suomessa. Porvarit ja kristilliset kulkevat kimpassa ja sosialistit demokraattien kanssa kimpassa. Edellä mainitun, kahden isoimman ryhmän lisäksi on selvästi pienempiä ryhmiä kuten vihreät, liberaalit (keskustalaiset) yms.

Karkeasti sanoen. Jos porvarit voittavat EU-vaalit: työnantajalähtöisiä joustoja lisätään ja parannuksia työoloihin ja ehtoihin saa ”toivoa talkoilla”.
Jos taas työväen puolueet voittavat: työlainsäädäntöä parannetaan koko EU:ssa ja se taas parantaa meidän suomalaisten kilpailukykyä EU:n sisällä, kun kaikki lähestyvät samoja pelisääntöjä. Aina parannukset eivät sada suoraan meille, koska voi olla, että omat lakimme ovat jo yli unionin.

Ongelmahan ei ole se, että kaveri Balttiasta vie työpaikan, vaan se, että työnantaja voi (ja) käyttää sitä baltialaista kaveria puolet halvemmalla ja vieläpä muutenkin poljetuin työehdoin. Yhtenäinen Eurooppa työehtojen ja olojen suhteen on vielä matkalla ja matkalle se myös nääntyy, jos me emme pidä siitä meteliä. Edes sellaiset asiat kuin ammattiyhdistys ja järjestäytyminen eivät ole kaikissa Euroopan maissa vielä itsestään selvyyksiä.

Porvareiden liittouma on tällä hetkellä EU:n parlamentissa selkeästi isoin ryhmä, joten työtä on tehtävänä ja työväen puolueiden sisäisen kähinän, valtataistelun ja mustamaalauksen sijaan, nyt pitäisi viimeistään energioiden keskittyä yhteisen hyvän nimissä siihen, että kaikki duunarit heräävät äänestämään. Aina kun duunarit nukkuvat vaaleissa, se suosii porvarillisia ryhmiä. Äänestäminen on oikeus, jonka työläiset ovat meille hiellä, verellä ja kyyneleillä ajaneet.

Jos et löydä listoista mieleistäsi ehdokasta AY- väen puolelta, joita rehellisyyden nimissä saisi olla listoilla enemmänkin teollisuuden asiaa ajamassa, niin meidän selliläisten täytyy kuitenkin muistaa myös se, että suomalaiset tuottajat; viljelijät, karjan kasvattajat, maidontuottajat yms. ovat kanssamme samassa veneessä tässäkin suhteessa. Jos EU ei anna viljelijälle edellytyksiä elinkeinolleen Suomen oloissa, se heijastuu suoraan myös meidän työpaikkoihimme. Jos arvostat työpaikkasi pysyvyyttä, niin ääni vasemmalta on oikea teko.

Olin yli neljäkymmentä vuotta valtion omistaman alkoholijuomatehtaan Altian palveluksessa, Koskenkorvalla kunnossapitopuolella.  Yhtenä päivänä (viime vuoden puolella) tuli vain ilmoitus, että teidät ulkoistetaan kahden viikon kuluttua. Samoin kävi voimalaitoksen työntekijöille. Yhteensä 27 henkilöä ulkoistettiin tuotannon tehostamiseksi, lisäksi neljä henkilöä sai potkut. Mitä tällä haettiin, ei ainakaan säästöjä. Saatiinpahan toimitusjohtajalle hyvät lähtörahat, kun ei se siinä vaiheessa tiennyt että hänetkin ulkoistetaan. (Lähtö olisi pitänyt tapahtua vain 3 vuotta ennemmin, olisi nuokin bonukset jäänyt yhtiölle!) Myyntikuntoon laittoahan se oli. Perseelleen kuitenkin meni.

Kyllä tavallista kansaa vierähän ku pässiä narusta. Ihmettelen valtion omistajaohjausyksikön tyyliä, onko mopo karannut käsistä? Siellä ollaan ulkona kuin lumiukot, sinnekin pitäisi saada asiantuntijoita eikä politiikkoja. Samalla voisi ulkoistaa yhtiöiden johdon ja koko omistajaohjausyksikön, eikös Aasiasta saa hyviä yritysjohtajia ja halvalla? Kaikissa yhtiöissä, missä valtio on osakkaana, ei voida suurimpana osakkaana puuttua toimivan johdon tekemiseen, näin on asia ilmoitettu.

Onko tämä yhtiöiden alasajoa vai petausta myymiselle alehintaan ulkomaalaisille yritykselle? Esimerkkinä voisi pitää Kemiran lannoitetehtaan myyntiä norjalaisille, eikö siitäkään opittu mitään?

Ulkoistuksen yhteydessä me työntekijät emme saaneet Altian puolelta muuta palautetta kuin, että työpuhelimet pitää palauttaa heti huomenna, jolloin meiltä olisi mennyt henkilökohtaisetkin puhelut poikki. Muunlaista kiitosta emme ole saaneet. Siinä sitä onkin arvostusta kerrakseen, oikein tuli hyvä mieli, me luulimme tekevämme itsellemme hyvän työn, kun teimme kaikkemme yhtiön eteen. Kyllä me nyt pääsimme luuloistamme. Duunari kun saa lähteä ei tule mitään kultaista kädenpuristusta. Ei palkittu pitkäaikaisesta työsuhteesta eikä saatu erorahoja.

Toki tilanne voisi olla huonompikin, lopputilihän on pahin mahdollinen. Tulee vain mieleen, kun puhutaan työurien jatkamisesta, millä niitä jatketaan, jos työt viedään alta, olimme onnekkaita, työnantaja vain vaihtui.

Mikä työ on arvokasta ja mikä on paskaa duunia? Mielestäni koko sanahirviö, pitäisi poistaa käytöstä!

Luin kauhulla viestiketjua eräältä keskustelupalstalta, jossa joku korkeasti kouluttautunut valitti, ettei saa töitä. En muista herran titteliä, kun itselleni ne eivät ole niin tärkeitä. Joka tapauksessa henkilö tuntui haluavan olla mieluummin ilman töitä, kuin mennä kaupan kassalle, jonne kaikki tumpelot ja kouluttamattomat pääsevät.
Sain vaivoin hillittyä itseni etten vastannut kirjoitukseen. Mielessäni ajattelin, että onkohan ihme, ettei kyseinen henkilö ollut saanut työpaikkaa, kun mielipiteet työstä ovat noin nyrjähtäneitä. Kielenkäyttö monilla keskustelijoilla oli todella ala- arvoista, ikään kuin ei puhuttaisi lainkaan ihmisestä työntekijänä, pelkästään arvottomista duuneista.

Itse pahoitin mieleni viitatussa keskusteluissa kaupan kassojen puolesta. Siellä sitä vasta tarvitaan hyvää paineensietokykyä ja nopeaa reagointia. Rankka työ ja kaiken lisäksi naisvaltainen matalapalkka-ala. Näitä aliarvostettuja duuneja on muitakin, kuten kaikki tylsät liukuhihnatyöt, siivoustyöt, tehdastyöt, vanhustenhoitotyöt, bussinkuljettajan työt ja yleensä kaikki, mistä saa pienenpää palkkaa. Kuitenkin monen ihmisen täytyy elättää itsensä ja perheensä näillä aloilla, jotka joidenkin mielestä eivät tarjoa edes kunnon töitä.

Nykyisin tuntuu olevan vallalla käsitys, että työn täytyy olla hauskaa, hyvin palkattua ja mahdollisimman kevyttä. Töihin mennään viihtymään, ei tekemään töitä.  Olemmeko luoneet yhteiskunnan, jossa vain menestyvät, korkeasti koulutetut henkilöt, ansaitsevat arvostusta? Toki on hienoa, jos tällaisen työpaikan ja arvostuksen saa, mutta totuus ei kaikkien osalta ole näin ruusuinen. Kuitenkin monet haluavat tulla omillaan toimeen, tekemällä työtä, millaista tahansa. He arvostavat työtään ja muiden alojen töitä.

Työpaikoilla voidaan luottamushenkilöiden kautta vaikuttaa työolosuhteisiin ja työssä jaksamiseen, sekä sitä kautta myös oman työn arvostukseen. Naisten asemaan työpaikoilla on edelleen syytä kiinnittää huomiota, sillä aika usein miehet pyrkivät ottamaan yliotteen ja valitsemaan mieleisensä työt hyvävelijärjestelmänsä turvin. Naisten ei pidä tähän kuitenkaan ehdoitta suostua, vaan on lupa vaatia tasa- arvoista kohtelua. Ammattiliittojen toiminnan turvaaminen korkean järjestäytymisasteen kautta on ainoa mahdollisuus saada työolosuhteisiin parannuksia ja palkat sellaisiksi, että niillä tulee toimeen ja kaikki rehellinen työ mielletään arvokkaaksi.

Eilinen työpäivä Hartwall Lahdessa muuttui kuultujen yt-uutisten jälkeen hyvin mustaksi. Työnantajan antama ilmoitus mahdollisesta, jopa 140 ihmisen vähentämistarpeesta sai mielet apeaksi. Uusi omistaja ehti olla firmalla vasta viime kesästä, 60 päivän omistajanvaihdokseen liittyvä siirtymäaika ehti juuri ja juuri umpeutua, kun tieto yt-neuvotteluista annettiin.

Olen aloittanut oman urani Hartwallin Tornion panimossa, Lapin Kullalla, nuorena tyttönä. Tiedän, mitä yt-neuvottelut voivat pahimmillaan olla, ne voivat aiheuttaa irtisanomisia tai jopa koko tehtaan toiminnan lopettamisen. Minäkin olen yt-neuvottelujen tuloksesta johtuen laittanut koko elämäni uusiksi. Kun tieto Tornion panimon lopettamisesta tuli vuonna 2009, tarjouduin siirtymään Lahteen. Taakse jäivät ystävät ja perhe, tilalle tuli uusi työyhteisö ja elämä Lahdessa.

Yt-neuvottelut eivät ikinä ole työpaikalla kiva tai helppo asia. Pelko työpaikan menettämisestä kummittelee pakolla mielessä. Yleinen työllisyystilanne ei ole hyvä, entä jos irtisanottujen joukossa olen myös minä, saanko uusia töitä? Pelon tunteelle ei tietenkään voi mitään, mutta sille ei saa antaa liikaa valtaa. Mieli on maassa ja olo voi olla tukala, mutta asian miettiminen ja murehtiminen liiaksi etukäteen ei auta. Pitää uskaltaa luottaa siihen, että mitä ikinä käykin, siitä selviää. Minäkin olen selvinnyt, saanut uuden mahdollisuuden, kodin ja työpaikan, jossa olen viihtynyt, kokemusta siis löytyy.

Uskon, että kaikilla Lahden tehtaan työntekijöillä on tällä hetkellä sama toive siitä, ettei työpaikkoja menetettäisi ja kukaan ei saisi potkuja. Luottamushenkilöt neuvottelevat työantajan kanssa ja toivottavasti neuvotteluissa työnantaja on valmis etsimään myös vaihtoehtoisia ratkaisuja irtisanomisten välttämiseksi. Luottamushenkilöt ovat meidän äänemme neuvottelupöydässä ja meitä varten. Heiltä voi mennä kysymään ja pyytämään apua, jos olo muuttuu liian tukalaksi. Yksin ei kenenkään kannata tässä epävarmuuden tilassa jäädä. Puhu työkaverille, luottamushenkilölle tai vaikka työterveyshuollossa, apua saa sitä pyytämällä.

Se mikä harmittaa on, että osasyy näihinkin yt-neuvotteluihin on korkea alkoholivero ja alkoholin lisääntynyt tuonti ulkomailta, esimerkiksi Virosta. Kiristyneen veropolitiikan vaikutukset voidaan nähdä heti, tulos on juuri tämän kaltainen, yt-neuvottelut ja ihmisten epävarmuus lisääntyy. Myös alkoholin rahtaaminen ulkomailta tuo uhkia Suomessa juomayhtiöissä työskentelevien tulevaisuuteen.  Kannattaa miettiä, tukeeko kotimaista työtä ostamalla Suomessa valmistettuja tuotteita, vai kantaako halpaa tuontitavaraa ulkomailta, joka vähentää suoraan työpaikkoja.

Suomi on hiljentymässä joulun viettoon. Kulunut vuosi työmarkkinoilla on ollut täysin poikkeuksellinen. Syksyllä sovittiin keskusjärjestöjen välillä keskitetystä ratkaisusta työmarkkinoille eli ns. työllisyys- ja kasvusopimuksesta. Käytännössä koko palkansaajakenttä on sittemmin tavalla tai toisella, solminut työehtosopimuksensa tuon ratkaisun pohjalta. Poikkeuksellisen matala ratkaisu on nähtävä heikentynyttä työllisyys- ja talousnäkymiä vasten. Palkansaajat ovat käytännössä suostuneet oman tulotasonsa ja ostovoimansa leikkaamiseen, jotta työttömät ja irtisanomisuhan alla elävät hyötyisivät ratkaisusta uusien työpaikkojen muodossa. Tältä osin tulokset tietysti jäävät nähtäviksi. Tärkeää on tietysti muistaa, että ilman keskitettyä palkkaratkaisua, maan hallitus olisi toteuttanut palkansaajien hyvinvointiin suoraan vaikuttavia leikkaustoimia. Pallo on nyt yrityksillä ja työntekijöillä on täysi oikeus odottaa vastuullisuutta ja irtisanomisista pidättymistä työnantajilta. Lupaukset on siis lunastettava.

Oma liittomme solmi syksyn aikana uudet työehtosopimukset elintarviketeollisuuteen keskitettyä ratkaisua soveltaen. Näiden sopimusten tarkemman arvioinnin aika ei ole nyt, vaan vasta kun näemme miten työllisyys ja työelämä alallamme lähivuosina kehittyvät.

Liiton muuta toimintaa on sävyttänyt liiton talouden tasapainottamiseen tähtäävät toimet. Samaa keskustelua käydään suurimmassa osassa ammattiliitoja, eikä asiaan tietenkään löydy nopeita ratkaisuja. Tärkeintä toiminnassa on aina se, että jäsenten asioista pystytään huolehtimaan kaikissa oloissa.

Tuleva vuosi 2014 on EU-vaalivuosi ja on äärimmäisen tärkeää, että jäsenemme käyttävät äänioikeuttaan myös näissä vaaleissa. Varovastinkin arvioituna noin puolet kaikista arkielämäämme vaikuttavista uusista säädöksistä on lähtöisin EU-tasolta. Tästä syystä on jokaisen meistä, oman arkemme kannalta, äänestettävä tulevissa vaaleissa.

Näillä mietteillä toivotan kaikille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2014!

Olen aloittanut oman työurani Sahalahden Saarioisilla parikymppisenä tyttönä, jolle luottamusmies tuli lähes ensimmäisenä työpäivänä kertomaan ammattiliitosta ja sen merkityksestä. En ollut ay-asioissa aivan vihreä, jo kotona olin oppinut, että ammattiliittoon kuuluminen on tärkeää ja täytin oman liittymislomakkeeni liittoon heti pian töiden alettua.

Nyt työvuosia on takana jo useampi ja uskoni ay-toiminnan merkitystä kohtaan on vuosien aikana vain vahvistunut.  Ammattiliittoon kuuluminen on mielestäni tärkeää ja oma kiinnostukseni yhteisten asioiden hoitamista kohtaan on vuosien aikana kasvanut. Saan tällä hetkellä toteuttaa ay-sanomaa myös itse toimimalla osastoni luottamusmiehenä.
Usein työpaikalla luottamusmiesten tekemä työ, ei välttämättä heti näy työntekijöiden arjessa. Kaikki eivät välttämättä edes ajattele, että luottamusmies ja ammattiliitto liittyvät yhteen, vaikka niillä suurin side onkin olemassa! Luottamusmiehet neuvottelevat, pitävät huolta ja keskustelevat pomojen kanssa työhön liittyvistä asioista päivittäin. Usein pienetkin aikaansaadut asiat voivat vaikuttaa parantavasti monen työntekijän arkeen työpaikalla ja se on ay-toiminnan tarkoitus.

Luottamusmiehenä pyrin itse tekemään samoin, kuin tuo luottamusmies minulle taloon tullessani. Käyn puhumassa uusien työntekijöiden kanssa liitosta ja pyydän jäseneksi. Usein varsinkin nuoremmat kysyvät minulta, mitä hyötyä liitosta on. Tähän yritän parhaani mukaan vastata ja kertoa liiton isosta organisaatiosta, joka tukee yksittäistä jäsentä. Kerron myös erilaisista jäseneduista ja tietenkin saavutetuista työehdoista ja tessien merkityksestä. Yritän korostaa, että maksamalla pienen osan palkasta kuukaudessa voi saada paljon enemmän turvaa itselleen, kuin silloin jos ei kuulu liittoon.

Keskusteluissani nuorten kanssa olen valitettavasti saanut huomata, kuinka syvässä vääränlaiset uskomukset ay-toiminnasta ovat.  Ammattiliitto mielletään nuorten keskuudessa usein vanhojen miehien toiminnaksi – Yllätys! Tätä harhakuvaa vastaan saan taistella itse nuorena ja ay-luottamushenkilönä. Jos ay-toiminnasta tulee edelleen nuorille kuva, että se on vain asia, mitä vanhat miehet touhuavat, täytyy meidän tässä liikkeessä tehdä jotain radikaalia.

Ilokseni olen saanut huomata, että SEL on panostanut näkyvyyttä ja sanomaa nuorten keskuudessa. Liiton järjestämät Tunnetko Oikeutesi –kurssit ovat hyviä tapahtumia lähteä kenen vaan nuoren katsomaan, mistä ay-toiminnassa on kyse. Itse toivon, että mahdollisimman moni nuori alalla työskentelevä uskaltaisi lähteä tutustumaan liiton toimintaan. On kyseessä kokous, retki tai vaikka liiton kesä- tai talvipäivät. Liiton tai ammattiosaston tapahtumissa saa huomata, ettei ay-toiminta ole vain vanhoille tai miehille. Olenhan minäkin elävä esimerkki ay-toimijasta ja vieläpä alle 30-vuotias nainen!

Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet vuorotteluvapaaseen tehtävistä kiristyksistä. Järjestelmän on sanottu aiheuttavan noin 90 miljoonan euron kulut vuodessa, joista suurimman osan maksaa työttömyysvakuusrahasto. Puhuttaessa tästä 90 miljoonan kulusta, unohdetaan kuitenkin yleensä mainita sen olevan bruttokulu.

Järjestelmää on usein kritisoitu siitä, ettei se ole juurikaan auttanut pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen. Vuorotteluvapaan sijaisen on oltava työtön työnhakija.  Käytännössä usein kuitenkin yrityksessä jo määräaikaisessa työsuhteessa ollut henkilö saa uuden sopimuksen vuorottelijan sijaisena. Näin on ollut mahdollista toimia, kun määräaikaisen työsuhteiden välissä on ollut yhdenkin päivän katkos. Voidaan siis päätellä, että suuri osa sijaisista olisi ollut oikeutettuja ansiopäivärahaan työttömäksi jäädessään.
Vuorotteluvapaakorvauksen ollessa 70–80 prosenttia ansiopäivärahan määrästä, voidaan todeta jokaisen vuorottelijan, jonka sijainen välttyy joutumasta ansiopäivärahan saajaksi, säästävän kustannuksia mikäli molempien ansiopäivärahan laskennan perusteena oleva tulo on sama. Vuonna 2007 hallituksen esityksessä vuorotteluvapaalain muuttamiseksi onkin arvioitu vuoden 2005 nettokustannusten olleen 20–70 miljoonan välillä kokonaiskustannuksen ollessa 88,9 miljoonaa. Esityksessä myös todetaan nettokustannusten olevan todellisuudessa vieläkin vähemmän, jos huomioitaisiin työttömänä olleen henkilön työllistymisedellytysten paraneminen pitemmällä aikavälillä ja vuorottelijan työuran mahdollinen pidentyminen työssä jaksamisen parantuessa.

Viimeviikkoisen uutisoinnin mukaan, työmarkkinajärjestöjen välille syntyneessä sopimuksessa asetetaan vuorotteluvapaan yläikärajaksi 60 vuotta ja nostetaan nykyisin vaadittu työhistoria vaatimus 10 vuodesta 17 vuoteen.  Tämä 17 vuoden työhistoria vaatimus käytännössä sulkee pois mahdollisuuden käyttää vuorotteluvapaata pienten lasten kotihoitoon. Mielestäni tämä on suuri virhe, sekä inhimillisistä että taloudellisista näkökulmista. Valtion taloudesta puhuttaessa on tapana unohtaa täysin kunnille aiheutuvat kulut. Työministeriön julkaisussa ”Vuorotellen virkeäksi 2005” todetaan vuorotteluvapaan pitämisen tärkeimmäksi (vuonna 1998) ja toiseksi tärkeimmäksi (vuonna 2003) syyksi lisäaikaa perheelle (lastenhoito tms.). Jokainen vuorotteluvapaalla lastaan kotona hoitava säästää varmasti yhteiskunnan varoja säästyneinä päivähoitokustannuksina ja lisäksi työtön työnhakija saa sijaisuuden.  

Kukaan ei siis tiedä vuorotteluvapaajärjestelmän todellista hintaa julkistaloudelle. Järjestelmä ei välttämättä edes maksa mitään. Saattaa jopa aikaansaada säästöjä ja silti uusia kiristyksiä ajetaan julkisten menojen säästämiseksi. 

Elintarvikealan työllistävyys on jo pidemmän aikaa pienentynyt Suomessa. Syitä tähän löytyy monia, mutta ne eivät tämän kirjoituksen kannalta ole olennaisia, joten jätetään ne tässä analysoimatta. Elintarvikealan työpaikkojen vähentyminen on kuitenkin johtanut siihen, että Suomen Elintarviketyöläisten Liiton työssäkäyvien jäsenten määrä on laskenut. Tämä taasen on johtanut muiden asioiden rinnalla luonnollisesti myös siihen, että SEL:n keräämien jäsenmaksujen määrä on pudonnut.

Erityisen lisän tähän tekee se, että viime vuosina elintarvikealalta työpaikkansa menettäneet ovat yleisestä taloudellisesta tilanteesta johtuen työllistyneet hitaammin muille aloille ja Elintarviketyöläisten työttömyyskassan maksamien korvausten määrä suhteessa työssä olevien jäsenten määrään on kasvanut. Tästä syystä on jouduttu kasvattamaan työttömyyskassan osuutta SEL:n jäsenmaksusta, eli liiton saama osuus kokonaisjäsenmaksusta on pienentynyt. Todennäköisesti ensi vuodeksi kasvatetaan työttömyyskassan osuutta entisestään.

Yllä mainitut seikat ovat johtaneet siihen, että SEL:n taloudellinen tulos on ollut jo muutaman vuoden ajan negatiivinen. Kulujäämää on paikattu sijoitustuotoilla, mutta näinkään ei ole onnistuttu kokonaan kuromaan tulojen ja menojen välistä jättämää. Karu totuus on, että nyt syödään menneiden vuosikymmenten aikana kerättyä pääomaa. Toisaalta tilanne ei ole niin vakava kuin edellisestä voisi päätellä. SEL on liittona varakas ja nykyiselläkin menorakenteella toimintaa pystyttäisiin jatkamaan hyvän tovin.

Kulujäämän pienentämiseksi ja liiton toiminnan varmistamiseksi on kuitenkin ryhdytty toimiin ja toimintaa on sopeutettu vastaamaan paremmin vähentyneen jäsenkunnan tarpeita. Esimerkiksi liiton henkilökuntaa on vähennetty eläköitymisien kautta ja Elintae-lehden ulkoasu vaihdettu halvempaan. Säästötoimet ovat kuitenkin vasta aluillaan kestävän kulurakenteen saavuttamiseksi. Toiminnan karsimista joudutaan tekemään lisää.

Siinä vaiheessa kun taloudellinen tilanne Suomessa paranee ja työttömyysluvut pienenevät, pitäisi tämän vaikuttaa myös Suomen Elintarviketyöläisten työttömyyskassan maksamien korvausten määrään. Tällöin työttömyyskassan osuutta jäsenmaksusta voidaan pienentää.

Liiton talouden tasapainottuminen tulojen lisääntymisellä ei vaikuta kovin todennäköiseltä ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Elintarvikealan lyhyen aikavälin tulevaisuus Suomessa ei näytä siltä, että yritykset olisivat sellaisia merkittäviä investointeja tekemässä, jotka olennaisesti muuttaisivat alan työllisyystilannetta parempaan suuntaan.

Liiton jäsenmaksuprosentin korotus olisi ainoa pikavaikutteinen keino tulojen lisäykseen. Tosin varmasti moni muukin elintarvikealalla työskentelevä on sitä mieltä, että nykyinen 1,5 prosentin jäsenmaksu on riittävä ja sitä ei tulisi korottaa. Tällä jäsenmaksulla tulee voida järjestää liiton toiminta.

Säästöjä tehtäessä on tietysti huolehdittava siitä, että vähennykset eivät vahingoita liiton ydintoimintoja. Minkä tahansa ammattiliiton toiminnan ytimessä on työehtosopimustoiminta ja sen tulosten ja työelämänlakien valvonta.
SEL:n suurin yksittäinen kuluerä ovat henkilökunnan palkat. Muutaman kuluneen vuoden aikana jokaista auki tullutta työpaikkaa ei ole enää täytetty, vaan liiton henkilökunnan määrää on pienennetty. Vastaava menettely jatkuu varmasti tulevaisuudessakin. Tosin muistaen aikaisemmin mainitun SEL:n ydintehtävistä, ei henkilökunnan eläköityminen tai siirtyminen muualle voi automaattisesti tarkoittaa, että paikat jätettäisiin täyttämättä vaan harkinta täytyy tehdä aina tapauskohtaisesti.
Jonkinlaista juustohöylämallia tarvitsee SEL:n joka toiminta-alueella varmasti käyttää. Asettamalla säästötavoitteita eri osastoille saadaan karsittua turhia kuluja.

Henkisesti vaikeinta säästäminen tulee olemaan sellaisista näkyvistä asioista kuten kesä- ja talvipäivät, kesäpaikat ja liiton toiminnan rakenteelliset muutokset. SEL järjestää joka vuosi kesä- ja talvipäivät. Oma ehdotukseni on, että järjestettäisiin joka toinen vuosi kesäpäivät ja joka toinen vuosi talvipäivät. Vaihtoehtoisesti voitaisiin järjestää kesäpäivät joka vuosi ja talvipäivät joka toinen vuosi. Syntyvät säästöt eivät ole merkittäviä, mutta en usko myöskään kenenkään kokevan merkittäviä vahinkoja.

Liiton kesäpaikat Koivikkorannassa ja Raitarannassa maksavat Liitolle kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Kun kesäpaikat on aikanaan hankittu, ne ovat merkittävästi parantaneet elintarviketyöntekijöiden mahdollisuuksia laadukkaaseen vapaa-ajan viettoon. Kesäpaikkojen kunnostamiseen on rahan lisäksi myös upotettu merkittävästi talkootyötä. Tämä tekee niiden mahdollisesta luopumisesta erittäin vaikeaa. On kuitenkin syytä pohtia sitä, vastaavatko kesäpaikat nykyajan elintarviketyöläisten tarpeita, vai olisiko parempia ja halvempia tapoja tukea SEL:n jäsenten ja heidän perheidensä vapaa-ajan viettoa? Yhtenä vaihtoehtona olisi luopua kesäpaikoista ja sen sijaan hankkia lomaosakkeita, joiden vuotuiset kustannukset olisivat pienemmät kuin kesäpaikkojen.

Rakenteellisilla muutoksilla tarkoitan tässä esimerkiksi alueellisten palveluiden uudelleen järjestämistä tai syvennettyä yhteistyötä jonkin toisen ammattiliiton kanssa. SEL on aina ollut ylpeä omasta itsenäisyydestään ja koko Suomen kattavasta aluetoimistoverkosta. Tulevaisuudessa joudutaan kuitenkin miettimään sitä, millä tavoin järjesteltynä toiminta tehokkaimmin tukee liiton tavoitteita elintarviketyöntekijöiden aseman parantamiseksi.

Yhtenä pohdittavana asiana lisään vielä sen, että tulisiko paikallisten ammattiosastojen osallistua kasvaneesta työttömyydestä johtuviin kasvaneisiin kuluihin. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että ammattiosastot osallistuisivat suuremmalla summalla aluejärjestön kuluihin.

SEL joutuu tulevaisuudessa sopeuttamaan toimintaansa. Se on tosiasia. Jää kuitenkin nähtäväksi, millä tavoin. Tässä esitellyt vaihtoehdot eivät välttämättä ole niitä asioita, joita toteutetaan mutta vaihtoehtoja kuitenkin. Tärkeää on se, että kaikista asioista keskustellaan ja pohditaan ennakkoluulottomasti sitä, miten jäsenten etua parhaiten ajetaan.

Näin sanaili Lasse Mårtenson vuonna 1988. Tuskin hän merellä ollessaan ja vapaudesta nauttiessaan ajatteli turvallisuusasioita. Minun työsuojeluvaltuutettuna tulisi sanoa: Kaikki paitsi turvallisuus on turhaa. Mutta sanon kuitenkin, kaikki paitsi sauna on turhaa. Minulla on saunassa hyvä ja turvallinen olo.

Rakastaa ja olla Rakastettu, olla Oikeudenmukainen, Välittää, Huolehtia, luoda Turvallinen ympäristö ja olotila, ovat asioita, jotka ovat meidän kaikkien perusoikeuksia ja –velvollisuuksia. Ensin turvallisuudestamme huolehtivat vanhemmat, sitten mukaan tulevat päiväkoti, koulut, puoliso, työnantaja ja viimekädessä yhteiskunta.

Työpaikkaan päästessään henkilö ei ajattele ensimmäisenä työturvallisuutta. Kuitenkin ensi hetkestä lähtien työnantaja on velvollinen sinusta huolehtimaan. Tästä pääsen aasinsiltaa myöten työturvallisuuslakiin pykälään 8; työnantajan yleinen huolehtimisvelvollisuus ja pykälään 10; työn vaarojen selvittäminen ja arviointi. Vaaraa aiheuttavat tekijät tulee järjestelmällisesti selvittää ja poistaa. Nämä pykälät ovat mielestäni ne tärkeimmät.

Mitä se huolehtimisvelvollisuus tarkoittaa? Onko se sitä, että työtoveri pitää kädestä kiinni? Ei, vaan sitä, että työnantajan on tehtävä työympäristöstäsi turvallinen, jossa työtäsi teet. Laitteet ovat asianmukaisessa kunnossa. Sinua kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti työyhteisössä.

Työturvallisuus on työnantajille valtava haaste. Miten siihen asennoidutaan, on paljon työpaikasta kiinni. Sen vuoksi sinulla on turvanasi työpaikalla työsuojeluorganisaatio: työsuojelutoimikunta, työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu, varavaltuutetut ja osaston asiamiehet unohtamatta sitä lähintä työtoveria ja esimiestä tai työnjohtajaa, jotka auttavat sinua turvallisuusasioissa.

Monella työpaikalla on otettu tavoitteeksi nolla työtapaturmaa. Tehdään erilaisia kampanjoita, joilla saataisiin ihmiset huomioimaan työympäristönsä ja miten turvallinen se on. Sinä itse olet oman työpisteesi asiantuntija ja huomaat asioita, jotka voisivat olla paremmin työturvallisuuden kannalta. Jos havaitset epäkohdan, sinun velvollisuutesi on ilmoittaa siitä työnantajalle ja työnantajan velvollisuus on huolehtia asian kuntoon laittamisesta.

Marras- joulukuussa on taas aika valita työsuojeluhenkilöt uudelle kaksivuotiskaudelle. Jos Sinä tunnet kipinän työpaikkasi turvallisuusasioita kohtaan, käy ihmeessä ehdokkaaksi. Työtoverisi tarvitsevat Sinua. Sinä olet se äänitorvi ja huolehtija työntekijöiden ja työnantajan välillä. Työsi ei aina ole helppoa, mutta se voi olla todella antoisaa.

Työtapaturmia tapahtuu elintarviketeollisuudessa paljon verrattuna muuhun teollisuuteen. Ja se mikä on huolestuttavaa; vakavat työtapaturmat ovat lisääntyneet, erityisesti iäkkäämmän työväestön keskuudessa. Yksikin tapaturma työpaikallasi on liikaa. Ryhdy vaikuttamaan asioihin. Se on työpaikallasi jokaisen etu.

Minä saan vielä hetken nauttia ”laitamyötäisestä ja pulleista purjeista”. Toivon Teille jokaiselle Turvallista työpäivää!